Demokratiaa vai rahanvaltaa?

Björn Wahlroos on huolissaan demokratiasta ja kansanvallasta, uusimassa kirjassaan ja kommenteissaan. Itse olen päinvastoin huolissani rahanvallasta, joka näyttää mahtinsa aivan liian usein tavallisten työläisten elämässä. Rahanvallan ytimen näyttää muodostavan pieni johtajien ryhmä, jotka ovat ristiin eri yhtiöiden hallituksissa päättämässä toinen toistensa palkkioista ja eduista.

Eläkeiästä puhuttaessa rahanvalta on tarjonnut meille työläisille, työurien pidentämistä eläkeikää nostamalla ja eläkeleikkureilla. Johtajille puolestaan on tarjolla kultaisia kädenpuristuksia ja lisäeläkkeitä.

Ei mene nallekarkit tasan…

Palkoista puhuttaessa rahanvalta tarjoaa meille työllisille palkkamalttia ja jopa palkkojen alennuksia. Johtajille puolestaan bonuksia ja palkkioita, varsinkin jos saavat palkkojen alennukset toteutumaan.

Ei mene nallekarkit tasan, taaskaan…

Työurista puhuttaessa meille työläisille rahanvalta jättää liian usein ainoaksi vaihtoehdoksi pätkätyöt ja irtisanomiset. Niin ja mitä johtajille on tarjolla, sen kaikki jo varmaan tietävät.

Ei muuten mene nallekarkit tasan tässäkään asiassa…

Rahanvalta tuntuu kasvavan ihmisten elämässä päivä päivältä, demokratian kustannuksella. Mitä pienemmäksi äänestysprosentit jäävät, sen enemmän raha saa valtaa myös politiikassa. Rahanvallan kasvuun voi kuitenkin vaikuttaa äänestämällä ja ostopäätöksillä.

Itse tein jo vuosia sitten päätöksen, etten ainakaan omilla rahoillani kasvata ainakaan Björn Wahlroosin rahallista valtaa ja siirsin vakuutukseni pois IF:ltä. Ammattiliittojen ja muiden työntekijäjärjestöjen pitäisi myös tehdä vastaavat ratkaisut, eikä enää pönkittää rahanvaltaa siellä missä on valinnan mahdollisuus.

Metalliliiton toukokuisessa liittokokouksessa tulen tekemään aloitteen, että Metalliliitto siirtäisi vakuutuksensa IF:stä Turvaan ja toivon että saan aloitteelle kannatusta riittävästi jotta se toteutuu.