Palkkamaltista Yt-huumaan

Jo yhdeksänkymmentäluvun laman alusta on metalliteollisuuden palkankorotuksia leimannut palkkamaltti. Laman synkimpinä vuosina tämä oli ymmärrettävää, kun jaettavaa ei ollut, olivat korotuksetkin pieniä. Mutta kun nousu yhdeksänkymmentäluvulla alkoi, palkkamalttia jatkettiin ”kilpailukyvyn” säilyttämiseksi.

Viimeistään tällä vuosituhannella on tullut selväksi, mihin nämä säästyneet palkankorotusvarat on käytetty. Omistajille jaettavat optiot ja johtajien palkat ja palkkiot ovat nousseet moninkertaisesti verrattuna teollisuuden työntekijöiden palkkoihin.

 Kupla on puhkaistu

Palkkamalttia on perusteltu myös työpaikkojen säilymisellä Suomessa. Tämäkin kupla on puhkaistu tällä vuosituhannella moneen kertaan. Viime vuosina on tuotannon siirtäminen ulkomaille vain kiihtynyt, vaikka monissa mittauksissa on suomalainen teollisuus ollut tuottavuudessa kärkipaikoilla.

En usko että tänä keväänä neuvotteluja irtisanomisista ja lomautuksista olisi voinut välttää palkkamaltilla tai edes joidenkin työnantajien esittämillä palkanalennuksilla. Suomessa on jo järjestelmä jolla yritykset voivat huonoina aikoina leikata palkkakustannuksiaan, lomauttamalla tai irtisanomalla työntekijöitään. Tätä järjestelmää onkin moni työnantaja käyttänyt hyödykseen jopa vastuuttoman paljon.

 Nousuun varauduttava

Pitkään jatkuneen nousunkauden jälkeen tulleen laskukauden maksajiksi jäimme me työntekijät, koska yritykset eivät varautuneet huonoihin aikoihin vaan maksoivat tekemänsä voittonsa omistajille optioina.

Kun tämä lama joskus jää taakse, pitää seuraavan nousukauden aikana vaatia kunnon palkankorotuksia, jotta mekin saamme sen osuuden työmme tuloksesta joka meille kuuluu!