Työelämässä pitää olla pelisäännöt
Juhani Hyry perään kuuluttaa joustoja työelämään, Länsi-Uudenmaan lehdessä 4.3. olleessa yrittäjän kalenteri osiossa. Hyrles Oy tekee metalli ja elektroniikka-alan alihankintatöitä ja se on Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen piirissä. Tässä sopimuksessa on yli 70 kohtaa joista voidaan sopia toisin työpaikalla. Minua on pitkään ihmetyttänyt kuinka paljon paikallisesti sovittavia kohtia pitäisi olla, että se riittäisi työnantajapuolelle? Paikallisen sopimisen vaatimisessa tulee välillä mieleen Jope Ruonansuun sketsi, missä toisesta suunpielestä lipsahtaa möreällä äänellä mitä todella tarkoitetaan… ”Sopimista, SANELUA”
Jo nyt voidaan paikallisesti neuvotella esimerkiksi työaikapankki työpaikalle ja tällä voidaan vähentää lomautus- ja irtisanomistarvetta. Paikallisessa sopimisessa on vaan muistettava, että molempien sopimusosapuolien pitää saada jotain. Paikallinen sopiminen vaatii myös molemminpuolista luottamusta onnistuakseen, siihen ei voi pakottaa.
Kummastelen millaista ”väärää rekrytointia” Hyry tarkoittaa, kun kirjoittaa tilanteesta, jossa joutuu irtisanomisen yhteydessä maksamaan jopa kahden vuoden palkan? Ainoa mieleeni tuleva asia, missä tuollaisia korvauksia joutuu maksamaan, on laiton irtisanominen. Noin isoja korvauksia ei tosin joudu maksamaan kuin todella törkeissä tapauksissa, kuten raskaana olevan naisen tai luottamushenkilön irtisanomistapauksissa.
Mietin juttua lukiessani miksi Hyrles Oy ei kuulu oman alansa työnantajaliittoon, silloin ei olisi tarvetta julkisesti ihmetellä lehdessä ”kuinka harvat hoksaavat ajatella asioita työnantajan näkökulmasta”. Niin työntekijä- kuin työnantajaliitot on aikanaan perustettu ajamaan edustamiensa osapuolien etuja. Hyryn mielestä työllistämistä ”hidastavat” tekijät kuten sairasajan palkka on sovittu työehtosopimuksilla yhdessä työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä. Näihin asioihin voivat molemmat osapuolet parhaiten vaikuttaa omien liittonsa kautta, asettamalla neuvottelutavoitteita.
Samassa yrittäjän kalenterissa oli erillinen osio sille miten ”Suomi on työelämänasioiden päätöksen teossa poikkeus”. Siitä saa sen kuvan että olisi huono asia, että työmarkkinajärjestöt osallistuvat työelämän lainsäädännön valmisteluun. Mielestäni on hyvä että työmarkkinajärjestöt osallistuvat sitä koskevan lainsäädännön valmisteluun. Osallistuvathan myös kalastatuksen harrastajat kalastuslain valmisteluun, miksi eivät sitten työelämän asiantuntijat työelämää koskevaan valmisteluun? Pitäisikö kaikkien lakien valmistelu jättää vain virkamiehille ja politiikoille?
Työelämässä pitää olla pelisäännöt, molempien osapuolien turvaksi ja molempien pitää niitä noudattaa. Pidetään pelisäännöistä kiinni ja tehdään yhdessä hyvinvointia kaikille.
Jouni Linden
SAK:n Lohjan paikallisjärjestön ja Lohjan Metallityöväen ammattiosasto 8:n puheenjohtaja
